 Värit: Ruskea, Isabella ja sininen. |  Brassi on hyvä näyttelykoira |  Loistava agility-ja harrastuskoira |  Sopii muiden eläinten kanssa |  ...ja isonkin koiran kaveriksi |
|---|---|---|---|---|
 Pitää valtavasti myös lapsista |  mutta tarvitsee paljon aktivointia. |  Nauttii auringosta ja lämmöstä |  ja jotkut osaavat hymyillä ihmisille |  Brassi on nopea juoksija... |
 ..joka viihtyy myös vesillä. |  Brassi leikkii paljon! |
BRASILIANTERRIERI-
TERRIER BRASILEIRO -
FOX PAULISTINHA
BRASILIANTERRIERIN LUONNE
(Osia ja otteita tekstiin on lainattu rotuyhdistyksen sivuilta)
- Utelias ja innokas
- Energinen, vilkas ja eloisa
- Älykäs
- Poikkeuksellisen oppivainen ja ketterä
- Voi olla pidättyvä vieraita kohtaan
- Uskollinen omistajalleen
- Vaatiijohdonmukaisen kasvatuksen ja selkeän paikan laumassa
- Vaatii aktivointia (ei vain pelkkää liikuntaa)
- Hälyttävä vahtikoira (haukkuu herkästi)
Rotu kasvattaa suosiotaan pienen koon, miellyttävän ulkomuodon ja aktiivisen luonteen vuoksi niin monipuolisena harrastuskoirana kuin näyttely- ja lemmikkikoiranakin.
Energisyytensä ja älykkyytensä vuoksi brasilianterrieri vaatii omistajaltaan sekä johdonmukaista kasvatusta pennusta lähtien että aktiivisuutta, jotta koira saa kunnollisen peruskasvatuksen ja riittävästi sosiaalistamista sekä liikuntaa. Tällöin siitä tulee yhteiskuntakelpoinen ja miellyttävä seuralainen, jonka kanssa on mukava liikkua ja harrastaa.
Brasilianterrierin rotumääritelmä
(Kennelliitto, pdf-muodossa)
Brasilianterrieri tarvitsee selkeän kasvatuksen, jossa ihminen määrätietoisesti opastaa koiraa aivan luovutusikäisestä pennusta alkaen. Pienen ja suloisen ulkomuodon takana toimii älykäs, herkkäaistinen ja kekseliäs koira, joka helposti tunnistaa heikompansa ja saattaa pyrkiä omassa laumassaan vallanpitäjäksi, jos siihen on mahdollisuus. Kasvatus vaatii jämäkkyyttä ja määrätietoisuutta.
Brassii nauttii saadessaan oppia uusia asioita, mutta tulee ottaa huomioon että se on rotumääritelmän mukaan poisvetäytyvä vieraita ihmisiä kohtaan ja toimii sisäsyntyisten vaistojensa mukaisesti. Nykypäivänä brasilainterrierit ovat yhä sosiaalisempia ja avoimempia myös vieraille.
Jos koiran kanssa ei tehdä tarpeeksi, se saattaa purkaa energiansa johonkin muuhun, joka ei välttämättä ole toivottua, kuten huonekalujen uudelleensaneeraus. Näin ollen brasilianterrieri ei sovellu pelkästään sohvalla makaavaksi sohvaperunaksi, vaikka siellä hyvin viihtyykin :)
Ei pidä unohtaa, että brasilianterrieri on työterrieri, jolla on valmiudet erilaisiin työ- ja harrastusmuotoihin. Brasilianterrierin käytökseen vaikuttaa erittäin suuresti sen saama kasvatus ja koiran aktivointi.
NYKYINEN KÄYTTÖTARKOITUS JA KÄYTTÖOMINAISUUDET
Brasilianterrieri on aina ollut ihmisen seuralainen. Kotimaassaan brasilianterrierit ovat usein lemmikkejä, mutta niitä käytetään myös metsästys- ja vahtikoirina (ei pureva vaan hälyttävä).
Brasilianterrieri sopii mm. vyötiäisten, viiriäisten ja marsujen metsästykseen, jossa se toimii riistaa ylösajavana. Ne ovat myös taitavia rotanmetsästäjiä ja paimenia. Kotimaassaan Brasiliassa rotua ei kouluteta, vaan se toimii luonnostaan omalla reviirillään.
Suomessa brasilianterrieriä käytetään lähinnä seura-, harrastus- ja näyttelykoirana. Brassi sopii loistavasti muun muassa agilityyn. Myös tottelevaisuuskoe sopii mainiosti oppivaisille ja innokkaille brasseille. Rotu sopii myös rally tokoon, doboon, jälkeen, raunioille tai mihin vaan haluaakaan osallistua, mutta palveluskoirakokeisiin koira ei voi osallistua, koska rodulla ei ole PK-oikeuksia eikä myöskään osallistumisoikeutta luolakoirakokeisiin. Brasilianterrierit saivat oikeuden osallistua terriereiden ja mäyräkoirien veririistakokeisiin (VERI) 1.1.2010 alkaen.
Brasilianterrieri sopii sekä maalle että kaupunkiin ja myös lapsiperheisiin, joissa sitä osataan kasvattaa. Lapsen leikkikaveriksi brassia ei kannata hankkia, vaan se vaatii osaavan aikuisen kouluttajakseen.
Brasilianterrieri on ollut FCI:n väliaikaisesti hyväksymä rotu vuodesta 1995 (FCI standardi 341). FCI:n virallisen rodun statuksen, cacib oikeuksineen, brasilianterrieri sai Meksikon maailmannäyttelyssä 22.05.2007 alkaen.
RODUN HISTORIA
Brasilianterrieri tai Fox Paulistinha (=pieni Sao Paololainen), kuten brasilialaiset sitä kutsuvat, on keskikokoinen terrierirotu.
Brasilianterrierin esi-isät eivät ole kotoisin Brasiliasta. 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa useat nuoret brasilialaiset opiskelivat Euroopassa, etenkin Ranskassa ja Englannissa. Usein nämä nuoret palasivat perheineen takaisin Brasilaan. Palatessaan kotiin heillä oli usein tuliaisina aviopuoliso, hevonen ja koira.
Pieni koira sopeutui maatilan elämään ja risteytyi paikallisten pienten pihakoirien (myös pinseri ja chihuahua) kanssa. Näin muotoutui uudentyyppinen koira, jonka ulkomuoto vakiintui muutaman sukupolven aikana.
Kun suuret kaupungit kehittyivät, niiden kaupunkikeskukset houkuttelivat maanviljelijöitä perheineen ja työntekijöineen. Siten pieni koira joutui kokemaan toisenkin ympäristönmuutoksen.
Tärkeä esi-isä brasilianterrierille on Parsonrusselinterrieri, ja näiden kahden rodun välillä onkin vielä paljon yhdennäköisyyttä.
Tärkeitä henkilöitä Brasiliassa rodun jalostuksessa ja hyväksyttämisessä FCI:in ovat olleet Dona Marina Camargo de Oliveira (Kennel Marilu) ja Marina Vicari Lerario (Kennel Taboao).
-Rakkaalla lapsella monta nimeä
